Jos elintapamuutokset eivät yksinään auta ja kohonnut verenpaine ei laske, tarvitaan verenpainelääkkeitä. Verenpainelääkkeitä on useita erilaisia. Valintaan vaikuttavat potilaan ikä ja muut sairaudet. Monilla verenpainelääkkeillä on vaikutuksia myös muihin sairauksiin. Jotkut vaikuttavat positiivisesti, mutta toiset
verenpainelääkkeet saattavat taas olla haitallisia muun sairauden yhteydessä, esimerkiksi beetasalpaajat voivat pahentaa astmaa. Lääkehoitoa suositellaan aina, jos systolinen painetaso (yläpaine) on vähintään 160 mmHg tai diastolinen painetaso (alapaine) vähintään 100 mmHg.
Kohonneen verenpaineen hoidossa on käytettävissä viisi keskeistä lääkeaineryhmää:
- angiotensiinikonvertaasin (ACE:n) estäjät
- angiotensiinireseptorin (ATR:n) salpaajat
- diureetit (nesteenpoistolääkkeet)
- kalsiumkanavan salpaajat (kalsiuminestäjät)
- beetasalpaajat
Varsinkin pitempään kestäneessä kohonneessa verenpaineessa riittävän tuloksen saaminen vaatii usein kahden ja useammankin lääkkeen yhdistämistä. Yhdistämällä lääkeaineita eri ryhmistä kohtuullisina annoksina saavutetaan usein parempi tulos ja vähäisemmät sivuvaikutukset kuin käyttämällä yhden
lääkkeen maksimiannosta.
Verenpainelääkkeet eivät paranna itse verenpainetautia vaan alentavat verenpainetta joka taas vähentää kohonneen verenpaineen aiheuttamien sairauksien vaaraa. Jos elintapojen muuttaminen ei riitä palauttaman verenpainetta normaaliksi ja hoidoksi tarvitaan lääkkeitä, niitä joudutaan käyttämään vuosikausia, usein koko loppuelämän. Kohonneen verenpaineen lääkehoitoa ei koskaan tule lopettaa omin päin!