Kohonneen verenpaineen hoito on pitkäjänteistä. Lääkärin ja potilaan onkin yhdessä sovittava hoidon tavoitteista ja tavoitteiden saavuttamista on tarkkailtava. Omaehtoinen hoito eli potilaan verenpaineen säännöllinen mittaaminen ja tulosten kirjaaminen muistiin on ehdottoman tärkeää. Samoin mahdolliset ilmenevät haittavaikutukset on kirjattava muistiin ja niistä keskusteltava hoitohenkilökunnan kanssa. Lääkehoidon ohella ei terveellisiä elintapoja tule unohtaa.
Siihen, kuinka usein seurantakäyntejä verenpainepotilaalla on, vaikuttavat hoitotasapaino, mahdolliset sydänlihas-, munuais- ja silmänpohjavauriot sekä muut sairaudet kuten diabetes. Hoidon vaikutukset arvioidaan 1–3 kuukauden kuluttua hoidon aloittamisesta tai sen muuttamisesta. Kun verenpaine on saatu tavoitetasolle eikä ole lisäsairauksia, riittää terveydenhoitajan mittaus 3–4 kuukauden välein tai kotiseuranta neljän päivän mittaussarjoina kolmen kuukauden välein. Jos verenpaine on tavoitetasolla, lääkärintarkastus on tarpeen kerran vuodessa, muutoin useammin.
Tärkeää on muistaa, että kohonneen verenpaineen vuoksi hoidossa oleva potilas ei ole sairas, vaan hänellä hoidetaan sairauksien riskitekijää tai -tekijöitä, jotta nämä eivät pääsisi aiheuttamaan vakavampaa sairastumista.
Kohonneen verenpaineen lääkehoitoa ei koskaan tule lopettaa omin päin!