Terveiset täältä aurinkoisesta Australiasta!

Aika: 10.01.2012 09:59 | Kirjoittaja: Seija Hannele Ekola

Tulimme Melbourneen, mieheni ja minä, heti joulun jälkeen ja tarkoitus on olla tammikuun loppuun asti. Vietämme viime kesältä jääneitä lomia ja vuokrasimme auton, jolla nyt juuri kiertelemme Sydneyn ympäristöä. Istun sujuvasti apukuljettajan paikalla kauhistellen ”väärää puolta” liikkuvaa liikennettä. Muistisääntö numero yksi; pysy vasemmalla. Paljon olemme jo nähneet, niin kauniita jylhiä maisemia kuin kuivia tasankoja ja niiden valtavia lehmälaumoja. Valtavia puita seisoo jylhänä keskellä peltoja ja ovat välttämättömänä suojana lampaille, lehmille ja tietysti villieläimille auringon paahteessa.

Mietin kuinka paljon meissä ihmisissä on samankaltaisuutta, vaikka asuisimme kaukana toisistamme. Pukeutuminen, syöminen ja ulkonäkö ovat aika tavalla samanlaisia vaikka jokainen on yksilökin ja vaikka maan olosuhteet poikkeavat toisistaan. Muoti liikkuu maasta toiseen jota seurataan enemmän tai vähemmän. Ruokakulttuuriin pätee mielestäni sama, eli olisi tärkeä maailmanlaajuisesti ”opettaa” ihmisiä valitsemaan oikeat ruokatottumukset.

Diabetes on maailmanlaajuinen sairaus ja niin siis myös täällä Australiassa. Ylipaino ja elämäntavat vaikuttavat diabeteksen, sydän- ja verisuonisairauksien syntyyn ja kehittymiseen merkittävästi myös täällä. Väitetään, että n. 60% tyypin 2 diabetestapauksista voitaisiin ehkäistä terveellisillä elämäntavoilla. Mietin, että miksi sitä ei ole vähemmän täällä, vaikka kaupat notkuvat mitä erilaisimpia hedelmiä ja marjoja ja muuta kasvista. Hedelmien ja marjojen sokeriksi muuttuvat hiilihydraatitko syynä? Sitä en usko, vaan nykyelämän muut tekijät; turhien kalorien runsas saatavuus pullien, juomien ja makeisten muodossa. Näistä kaikista edellä mainituista johtuva vähitellen ilmaantuva ylipaino ja sen myötä jaksetaan liikkua yhä vähemmän ja tällöin noidankehä on valmis.  Kasvisten ja hedelmien syömiseen kannattaa totuttaa lapset jo pienestä pitäen, johon lähes poikkeuksetta kaikki oppivatkin ja janojuomaksi pääsääntöisesti parasta on vesi.

Hedelmien ja marjojen maku täällä on maukkaampi johtuen ehkä siitä, että hedelmät joudutaan tuomaan Suomeen puoleksi raakoina ja eivät koskaan kypsy niin mehukkaaksi. Esimerkiksi Mango täällä on jotenkin maukkaampi. Täysjyväviljasta ei juuri leipää täällä tehdä. Kaikki sämpylät ovat vaaleita. Ruista en nähnyt pelloilla viljeltävän, mutta tämä on niin suuri maa, että me nähdään vain pieni osa tästä maasta kuukauden aikana.

Avocadoa en ollut maistanut koskaan Suomessa ja halusin kokeilla sen makua, mutta en pitänyt siitä. Eikä hotellihuoneessa ollut mahdollisuutta tehdä mitään yrttikastikkeita, mihin se varmaan olisi sopinut erinomaisesti. Huomasin siitä, että hedelmät ovat myös monikäyttöisiä. Laitoin rasvaisen, vihertävän ja pehmeän avocadon iholleni kasvonaamioksi. Koska avocado ei käynyt sisäisesti niin käytin sen ulkoisesti. Mies katsoi hetken ja hartaasti ”mönjäistä” päätäni ja kysyi, että mitenkäs se ”mental health care” onkaan järjestetty tässä maassa. Yritin selittää, mitä kaikkea hyvää se tekee iholle, että en sentään heitä pois hyvää hedelmää ja kuinka paljon kasvohoito maksaa hoitolassa.. no siitä oli ehkä viisainta olla hiljaa.

Mietin liikunnan vaikutuksista sairauksien ehkäisyssä; pitkät välimatkat kaikkialle jolloin helposti lähdetään autoilla liikkeelle, vaikka luulisi, että asia on toisin päin. Nyt on lähes kaikilla mahdollisuus liikkua autolla. Liikkuminen ilman autoa on siten vähentynyt kaikkialla viime vuosikymmeninä. Ravintoloita ja kuppiloita on joka nurkan takana kaupungeissa ja istuminen terasseilla on varsin mukava harrastus. Onhan siinä mielenterveyden kannalta hoitavia puolia mutta liikunta taitaa jäädä vähäiseksi. Ylensyönti liikunnan määrään nähden on se tärkeä asia sairauksien ehkäisyssä. Toki monet kaupunkilaiset liikkuvatkin jos työmatka sen vähänkin mahdollistaa.

Mietin kuinka joidenkin eri maiden välillä periaatteessa on vain vähän eroja. Elintaso on aika hyvä monissa maissa ja terveydenhuolto lähes kaikkien ulottuvilla. Sen toivoisi muuttuvan jokaista maailman ihmistä koskevaksi.

Ruokakaupoissa näytti täällä olevan apteekkituotteita joita Suomessa myydään vain apteekeissa. Suomella on kuitenkin omat etunsa ja arvonsa; ihana kevät ja lyhyen kesän antama sato omista puutarhoista ja pelloilta. Raikas talvi ja kaikki siihen kuuluvat harrastukset joita luulen, että australialaisetkin joskus tämän kuumuuden keskellä kaipaisivat. Kuumuus varmasti rasittaa ihmisiä ja eläimiä ja mietin, että miten sitä jaksaa tehdä töitä tuossa kuumuudessa. Hiekkarannalle ei ole asiaa ilman sandaaleja, koska hiekka on niin polttavan kuumaa.

Suomen kevättä odottelen ja ruisleipää, kun täältä kotiin palataan. Hiihtokelitkin olisivat vielä tervetulleet varmaan monelle. Raikkaat ja kirkkaat kevättalven säät innostaisivat liikkumaan paremmin kuin harmaat loskasäät.

P.S.

Olimme katsomassa lähdettä ja ympärillä oli sankka aarnimetsä; olin vähän aroillani ja katselin jalkoihini käärmeiden takia. Mieheni kysyi, että sanoitkos, että se ruskea käärme on Australian myrkyllisin. Vastasin, että kyllä. Hän jatkoi, että ”Tuosta vihreästäkö ei sitten tarvitse välittää?”