Geeneissäkö aina vika, jos suksi ei luista?

Aika: 16.02.2012 14:35 | Kirjoittaja: Seija Hannele Ekola

Viime vuosina on puhuttu paljon geeneistä ja niiden osuuksista ihmisen sairauksiin ja mieltymyksiin sekä onnistumiseen elämässä yleensä.

Viimeaikoina on saatu tieteellistä todistetta siitä, että geeneillä todella olisi osuutta lihavuuteen. Mietin sitä, että onko se sama asia jos jo on lihava, geeneistä johtuen vai että geeneistä johtuen on suurempi himo makeaan. Jos on suurempi himo makeaan ja syö enemmän kuin olisi tarvetta suhteessa liikkumiseensa, ihminen väistämättä lihoo, ellei apuun tule geeneistä johtuva laihuus, vaikka vilkkaasta aineenvaihdunnasta johtuen. Geeneistä voi johtua myös se, että toisella taas on mieltymys suolaisempaan ruokaan kuin toisella ja siten ihminen olisi hoikempi mutta verenpainelukemat olisivatkin korkeammat käytetyn suolan takia.

Välillä uskotaan, että geeneillä on osuutta myös ihmisen herkempään alkoholisoitumiseen ja välillä ei. Totuttujen tapojen ja geeneistä johtuvien syiden yhteyttä on varmasti vaikea löytää, koska vaikka olisi tiedossa geenistä johtuva syy, voi siihen silti vielä vaikuttaa enemmän ympäristöstä johtuvat tekijät.

Geenit vaikuttavat monien sukupolvien takaa hyvässä ja pahassa. Geenitutkimuksista on paljon hyötyä nykyisin. Ensimmäisenä tulee mieleen laktoosi-intoleranssi testi, joka nykyisin tehdään geeniteknologian avulla. On hyvä, ettei tarvitse miettiä ainaisten vatsavaivojen kanssa, että onko tämä laktoosi-intoleranssia vai ei. Mutta laajemmat geenikartat, joista myös on puhuttu viime aikoina paljon, esimerkiksi työelämän käytön kannalta. Mietin sellaisen tarpeellisuudesta, että onko sellaisen selvittäminen kenenkään etu. Onko se eettistä ja onko siitä pitkällä aikavälillä jopa ihmiselle vahinkoa? Työnantajat voisivat alkaa hylkimään työntekijää jolla on jokin geeni jostain sairaudesta, jos se pääsisi tietoon, vaikka nyt RR-tauti, diabetes, epilepsia, Ms-tauti tai syöpä, vaikka noista sairauksista ei mikään tulisi koskaan aiheuttamaan työnantajalle päivääkään maksettavaa sairaslomapäivää. He valitsisivat ko. geenikartan takia toisen työntekijän ja hän taas voisi olla sairaslomilla enemmän kuin tuo toinen, vaikka kartan mukaan pitäisi olla täysin terve. Uskon, että tuollaisten asioiden ennakoiminen ei onnistuisi etukäteen millään kartalla.

Mielikuvissani ajattelin joskus nuorempana, että jos saisin valita eri sukujeni edustajilta kaikkia hyviä ominaisuuksia itselleni ja jättää huonoja pois, mitä valitsisin? Isän suvun naisilta valitsisin esimerkiksi pitkät tummat hiukset, kun nyt omistan ”vaaleat, muutama karva siellä täällä” hiukset.  Kun tuo valitsemani kokonaisuus sitten olisi valmis, luulen, että kävisi niin, etten pitäisikään tuosta ilmestyksestä, koska tuohon omaan peilikuvaansa on niin tottunut.

Mitä taas tulee näihin geeniteknologian avulla tuotettuihin kasviksiin, kuten tomaatteihin ja muuhun ravintoon, niin itse en osaa nähdä siinä mitään pahaa. Paremminkin päinvastoin.

Toivon, että puhdasta ruokaa opittaisiin tuottamaan tulevaisuudessa, keinolla millä hyvänsä niin, että kenenkään maailmassa ei tarvitse nähdä nälkää.