Terveisiä Tukholman maratonilta
Aika: 03.06.2011 09:27 |
Kirjoittaja: Sami Hämäläinen
Kuten jo aiemmin mainostin, niin kävin kipaisemassa Tukholman maratonin toukokuun viimeisenä lauantaina ja kerron tässä, miten reissu meni. Ihan yhtä pahaksi tämä juoksuinnostus ei ole kohdallani päässyt kuin blogistikollega Antilla (Lue: ”Tuli vedettyä lärvit!!”), mutta yhden tai kaksi maratonia olen aina kesäisin juossut. Tukholman juoksu sujui osaltani tosi loistavasti ja tuloksena olisi uusi oma ennätys 2.56,54. Onhan tuossa vielä melkein tunti maailmanennätykseen, mutta meikäläisen juoksutaso huomioiden tulos on tosi hyvä. Seuraavassa yritän vähän valottaa, miten tähän pääsin.
Hyvä maraton pohjustetaan oikealla harjoittelulla. Valitettavasti työn, perheen ja kovan harjoittelun yhdistäminen on mahdoton yhtälö, joten harjoittelun suhteen joutuu tekemään kompromisseja. Olenkin treenailut aika pitkälti samalla periaatteella, jota viime vuosien menestynein maratoonarimme Janne Holmen on tuonut julki mm. Juoksija-lehdessä, eli viikkoon kuuluu noin kolme juoksulenkkiä, mutta ne lenkit ovat melko kovia. Talvella ei juuri tullut juostua, mutta hiihtelin jonkin verran, välillä myös numerolappu rinnassa, ja se piti kuntoa yllättävän hyvin yllä, vaikka välillä vähän epäilyttikin. Huhtikuun alusta aloin juoksemaan enemmän. Tein viikossa kaksi harjoitusta, joissa yritin oikeasti saada kehitystä aikaiseksi. Keskiviikkoaamuna juoksin ennen töitä 20 km kiihtyvällä vauhdilla ja viikonloppuna rauhallisemmalla vauhdilla pitkän lenkin, pituudeltaan 25-35 km. Lisäksi yritin saada mahtumaan jonnekin 15-20 km pituisen peruskestävyyslenkin. huoltavaa harjoittelua tuli lasten kanssa touhutessa.
Tankkaukseni noudatti jo vuosien ajalta tuttua kaavaa. Maratonia edeltävän viikon huolehdin, että söin joka päivä kaksi lämmintä ateriaa, aamupalan, iltapalan ja välipalan, ja että kaikilla aterioilla oli hiilihydraattia mukana, ei kuitenkaan mitään megamääriä. Tiistaina, keskiviikkona ja torstaina käytin hiilihydraattijuomaa, josta sain 150 g hiilihydraattia ruokien lisäksi. Perjantaina söin ihan normaalisti. Urheilujuomaa join n. litran verran päivässä keskiviikosta alkaen.
Neste- ja energiatankkaus maratonin aikana onkin sitten sellainen aihe, josta lähes yhtä monta mielipidettä kuin on juoksijoitakin. Osa ei juo kuin vettä, kun taas osa käyttää geelejä, urheilujuomaa, kolajuomaa ja kaikkea mahdollista. Oma periaate on ollut, että kun pitää asiat mahdollisimman yksinkertaisina, on vähemmän mahdollisuuksia mennä pieleen. Fakta kuitenkin on, että nesteen ja hiilihydraatin riittävä saanti juoksun aikana parantaa lopputulosta. Mitään geelejä tai muitakaan mömmöjä en alkanut mukanani kantamaan, vaan join joka juoma-asemalla mukillisen urheilujuomaa ja sillä jaksoin hyvin. Jos olisi ollut hellekeli, olisin varmaan pyrkinyt juomaan pari mukillista kerrallaan, mutta nyt pärjäsi yhdelläkin.
Kovasta maratonjuoksusta palautuminen edellyttää neste- ja energiavarastojen mahdollisimman nopeaa täyttämistä. Tähän olikin hyvät mahdollisuudet, kun heti maalin jälkeen oli tarjolla kaikenlaista juomaa ja ruokaa, mitä vaan kuvitella saattoi. Ihan optimaalisesti en kylläkään palautumisen suhteen toiminut, kun laivalla paluumatkalla tuli oluttakin otettua…
Yhteenvetona voisi todeta, että vaikka itse maratonjuoksu ja siihen liittyvät laivamatkat ei varmasti ollut terveyttä edistävä suoritus, niin sitä edeltävä puoli vuotta oli sitäkin enemmän. Kun on ilmoittautunut vuoden tai puolen vuoden päähän maratonille, on siinä riittävästi pelotetta, että tulee käytyä lenkillä säännöllisesti. Hyvän harjoittelun jälkeen onnistunut maraton ja maaliintulo ovat niin mahtavia kokemuksia, että niiden kantamana jaksaa taas kummasti pitää kunnostaan huolta jatkossakin. Ja jos maraton tuntuu liian kovalta, niin on niitä helpompia ja rennompiakin tapahtumia olemassa. Avainsana on tavoitteellisuus. Kisoissa tavataan!
» Kommentoi/anna palautetta