Suomalaista suolankäyttöä
Aika: 01.03.2011 09:55 |
Kirjoittaja: Sami Hämäläinen
Suola on mielenkiintoinen juttu. Suolan sisältämä natrium on meille toisaalta välttämätön kivennäisaine, mutta valtaosa länsimaalaisista ihmisistä kamppailee liiallista natriumin saantia vastaan. Liian suuri natriumin saanti kohottaa siis valtaosalla ihmisistä verenpainetta. Verenpainetautia sairastaa tällä hetkellä n. 600 000 suomalaista ja näistä noin kolmasosa tietämättään. Verenpaineeseen vaikuttaa natriumin ohella moni muukin tekijä, mm. ylipaino, vähäinen liikunta, henkinen kuormitus ja perintötekijät. Tämä hankaloittaa entisestään kokonaistilanteen hahmottamista verenpaineen osalta.
Kun tutkitaan historiaa, niin muutokset suolankäytössä ovat melkoisen dramaattisia. Tällä hetkellä suomalaisten keskimääräinen suolan saanti on miehillä n. 10 g päivässä ja naisilla 7 g päivässä. 1900-luvun alussa suomalaisten suolan saanti oli 30 - 40 g päivässä. Jos nykypäivän ihmiselle lyötäisiin eteen 1900- luvun alun ruoka-annos, niin saattaisi monella siitä suolan määrästä permanentti suoristua. Kun jääkaappeja ja pakastimia ei ollut, suolaa tarvittiin ruuan säilöntään. Oliko 1900-luvun alussa sitten kohonnutta verenpainetta? No, on ollut, joskaan ei tietystikään yhtä tehokkaasti diagnosoituna kuin nykypäivänä. Lisäksi on syytä huomioida, että perintötekijöitä ja natriumin saantia lukuun ottamatta kaikki muut riskitekijät olivat tuolloin todennäköisesti vähäisempiä.
On siis onni, että suolankäyttötottumukset ovat parantuneet ja uskokaa tai älkää, mutta Suomessa ollaan tässä asiassa tavallaan edelläkävijöitä. Mm. leivät ovat usein muualla Euroopassa selvästi suolaisempia kuin Suomessa. Elintarvikkeille myönnettävä sydänmerkki on osaltaan varmasti edesauttanut suolan määrän vähenemistä elintarvikkeissa.
Vaikka Suomessa elintarvikkeet ovatkin vähäsuolaisempia kuin monessa muussa Euroopan maassa, ei piilosuolan välttäminen silti ole kovin helppoa. Esimerkiksi suositut ruispalaleivät ja monet muut ruisleivät sisältävät suolaa 1,2 % painosta, kun vähäsuolaisena pidetään leipää, jonka suolapitoisuus on alle 0,8 %. Tällaisen leivän löytäminen vaatii jo melkoista salapoliisityötä, ja sen vuoksi suolapitoisuutta alle yhden prosentin voidaan pitää jo hyvänä. Muita piilosuolan lähteitä ovat mm. leikkeleet, valmisruuat ja valmismarinoidut tuotteet. Leikkeleissä käyttömäärän vähentäminen ja liha- sekä broilerituotteissa itse maustaminen valmismarinoitujen tuotteiden käyttämisen sijaan usein vähentävät suolan saantia.
Monessa Etelä-Euroopan maassa siis syödään suolaisempia elintarvikkeita kuin Suomessa, mutta natriumin kokonaissaanti ei välttämättä ole suurempi, koska siellä myös yleensä syödään kasviksia huomattavasti enemmän kuin täällä Pohjolassa. Kasvisten ja maitotuotteiden käyttö on tutkitusti tehokas keino alentaa verenpainetta, koska ne syrjäyttävät suolaisempia ruokia ruokavaliosta.
Usein kuulee puhuttavan, että merisuola tavallisen ruokasuolan tilalla olisi terveellisempi vaihtoehto. Jos tarkaksi heittäydytään, niin onhan se, mutta jos ruokasuolan koostumuksesta on 99,9 % natriumkloridia, niin merisuolassa natriumkloridia on 94 %. Eli käyttömäärä se on, mikä ratkaisee, oli suola sitten kumpaa hyvänsä. Erilaisissa mineraalisuolavalmisteissa (mm. Pan-suola, Seltin) natriumia on korvattu mm. kaliumilla ja magnesiumilla ja ne ovatkin tämän takia parempi vaihtoehto natriumin saannin kannalta, mutta on syytä huomata, että ne eivät maistu yhtä suolaisilta. Eli jos aikoo mineraalisuolasta hyötyä, käyttömäärä ei saa olla suurempi, kuin tavallista suolaa käytettäessä.
Suolan suhteen ei siis ole oikotietä. Jos aikoo suolan saantia vähentää, pitää vaan opetella pitämään vähäsuolaisemmasta ruuasta ja korvata suolaa muilla mausteilla, esim. pippureilla ja yrteillä. Onneksi siihen yleensä tottuu muutamassa viikossa. Hyvä tapa vähentää suolan saantia on myös ottaa mallia eteläeurooppalaisista, eli syödä enemmän kasviksia. Kun syö kasviksia paljon, ei jaksa syödä suolaisia elintarvikkeita niin paljon kuin ennen.
» Kommentoi/anna palautetta