Lisäaineita
Aika: 01.02.2011 21:30 |
Kirjoittaja: Sami Hämäläinen
Erilaiset elintarvikkeisiin lisättävät lisäaineet ovat ravitsemuskeskustelun kestopuheenaihe. Viime vuosien aikana on kauhunsekaisin tuntein suhtauduttu mm. atsoväreihin ja makeutusaineisiin. Viime aikoina medianäkyvyyttä on saanut erityisesti natriumglutamaatti (E621). Natriumglutamaatti on arominvahvenne, jota käytetään korostamaan ruuan makua esim. liharuuissa.
Natriumglutamaattia on tutkittu jos minkä instanssin toimesta kohta puolen vuosisadan ajan ja tulos on ollut aina käytännössä sama: Hyvin pieni osa voi saada yliherkkyysoireita, erityisesti huonossa hoitotasapainossa olevat astmaatikot, mutta muuten turvallinen käyttää. Natriumglutamaatista tehdyistä tutkimuksista on muuten aika hyvä yhteenveto Wikipediassa, kannattaa katsoa. Nyt kuitenkin monet kunnat, mm. Espoo ja Pietarsaari ovat ikään kuin julkisen paineen alla lopettaneet natriumglutamaatin käytön kouluruuassa, ja mitä tapahtui? Pietarsaaressa tehdyn tutkimuksen mukaan suolamäärä on kouluruuassa selkeästi noussut ja jopa lähes puolet ruuista oli voimakassuolaisia. Lue lisää
Edellä mainittu episodi on hyvin tyypillinen: kun yhteen suuntaan kumarrat, niin toiseen pyllistät. On helppo osoittaa kaikkia lisäaineita sormella ja esitellä niiden mahdollisia haittoja, mutta tällöin unohtuu ainakin kolme asiaa:
1. millaisilla käyttömäärillä haittavaikutuksia esiintyy ja onko edes teoriassa mahdollista saada sellaisia määriä ruuasta?
2. Lisäaineita ei ole laitettu ruokin ihmisten kiusaksi, vaan niiden tehtävä on parantaa ruuan makua, koostumusta, laatua tai säilyvyyttä.
3. Lisäaineita ei pidä karsia noin vain, vaan pitää miettiä, millä pois jätetty lisäaine korvataan. Natriumglutamaatin korvaaminen suuremmalla suolamäärällä ei todennäköisesti terveyttä edistä.
En missään nimessä kehota ketään lisäämään lisäaineiden saantia, vaan toivon että tässäkin asiassa pidettäisiin järki päässä. Noudattamalla yleisesti terveellisiä ruokailutapoja ja kohtuullisuutta annosmäärissä myös lisäaineiden saanti pysyy selvästi ADI- arvojen, eli ihmiselle turvallisten raja-arvojen alapuolella. Jos esim. kevytlimsojen runsaan käyttämisen myötä makeutusaineiden saantimäärät ylittyvät, on ruokavalossa takuulla jo ennen sitä muutakin pielessä. On toki henkilöitä jotka saavat joistakin lisäaineista yliherkkyysoireita ja silloin ko. ainetta tulee toki välttää samalla tavoin ruoka-aineallergiassa.
Perspektiiviä lisäaineiden vaarallisuuteen antaa, jos niitä verrataan alkoholiin. Ihmisen suositeltava päiväsaanti raja, eli ADI-arvo (Accetable Daily Intake) lasketaan niin, että tutkimuksissa todettu turvallinen päivittäisannos jaetaan 100 – 10 000:lla, jotta voidaan varmistaa riittävä turvamarginaali. Tällä tavalla määritetyt rajat eivät tänä päivänä ole aikuisella juuri vaarassa ylittyä, jos noudattaa normaalia perusterveellistä ruokavaliota. Pienillä lapsilla voi olla riski saada liikaa nitriittiä, jos he syövät usein nakkeja ja makkaroita. Jos taas alkoholille laskettaisiin ADI-arvo samalla periaatteella, suositeltava päiväannos olisi alle gramma alkoholia päivässä. Silloin keskioluttakin pitäisi myydä pipeteissä.
Tässäkin asiassa siis maalaisjärjellä pärjää ja eikä hysteriaa tarvita. Kun syö ja juo monipuolisesti ja terveellisesti sekä pitää limsat, karkit, yms. herkut kohtuuden rajoissa, ei lisäaineistakaan tarvitse huolehtia.
» Kommentoi/anna palautetta