Esimerkin voima
Aika: 20.01.2011 10:44 |
Kirjoittaja: Sami Hämäläinen
Olen aina silloin tällöin heikkoina hetkinäni ajautunut pohtimaan esimerkin voimaa muutosprosessissa. Viime kuukausina asia on tullut konkreettisimmin esille omien lasteni liikuntakasvatusta seurattuani. Lasten ja nuorten liikunnan määrästä ja fyysisestä kunnosta ollaan syystä huolissaan ja esim. koulun liikuntatuntien määrästä, tietokoneiden, pelikonsolien ja internetin osuudesta ongelmaan on keskusteltu ja suosituksia annettu. Ongelma vain tuntuu olevan, että me aikuiset emme itse toimi niin, kuin haluaisimme lapsiemme toimivan.
Vanhin poikani käy ensimmäistä luokkaa koulua ja liikuntaa on kaksi oppituntia viikossa. Syyslukukaudella liikuntatunti kuitenkin peruttiin 5-10 kertaa. Milloin oli syynä päällekkäisvaraus salissa, milloin jokin koulun tapahtuma, milloin joulujuhlan harjoitukset. Ei siinä mitään, joskus tulee muutoksia suunnitelmiin, mutta miksi se on aina liikunta, joka väistää? No tietysti siksi, että se on helppo jättää pitämättä, eikä tarvitse aikuistenkaan lähteä sateeseen seisoksimaan. Nuorempi poikani taas käy kerhossa. Suunnitelma on, että klo 9-12 kestävästä kerhoajasta viimeinen tunti olisi ulkoilua. No, käytännössä ovat olleet ulkona 0-20 minuuttia, yleisimmin ovat ovesta ulos tulossa, kun haetaan kerhosta.
Miten voimme olettaa, että lapsemme omaksuisivat terveelliset elintavat, jos he näkevät jatkuvasti ympärillään inaktiivisia, ylipainoisia, epäterveellisesti syöviä ja juovia aikuisia? Pelkkä sanominen ei auta, tarvitaan tekoja. Ennen vanhaan lapset omaksuivat luonnostaan aktiivisemman elämäntyylin, kun seurailivat talojen pihapiirissä ahkeroivia vanhempiaan. Nykyajan modernissa maailmassa vanhemmat tekevät työnsä työpaikoilla ja lapset näkevät vanhempiaan pahimmassa tapauksessa etupäässä makoilemassa sohvalla tv:n ääressä.
Koen esimerkin voiman myös omassa työssäni elinehtona. Jos painaisin sata kiloa ja olisin surkeassa fyysisessä kunnossa, uskottavuuden ja luottamuksen saavuttaminen asiakkaideni kanssa olisi varmasti paljon vaikeampaa. On helpompi saada kuulijat vakuuttuneeksi asiasta, kun voi kertoa elävänsä itse niin kuin opettaa.
Miten voimme siis auttaa lapsiamme ja lähimmäisiämme terveellisempään elämään? Ei huudeta sohvan pohjalta, että ”menkäähän ulos” tai käsketä syömään ruokapöydästä kasviksia, vaan lähdetään sinne ulos itsekin ja touhutaan siellä yhdessä ja otetaan sitä salaattia lautaselle ja annetaan esimerkin voiman tehdä työ puolestamme. Silloin parantuu perheenjäsenten terveyden lisäksi myös oma terveys ja elämänlaatu.
» Kommentoi/anna palautetta