Elämän ja syömisen hallintaa
Aika: 06.04.2011 09:36 |
Kirjoittaja: Sami Hämäläinen
Minua väsyttää. Viimeiset pari viikkoa ovat olleet meidän perheessä lievästi sanoen kuormittavia. Töissä on ollut aivan julmettu kiire ja heti töiden jälkeen on pitänyt rynnätä viemään lapsia harrastuksiin ja muutenkin arki-illoille on kasaantunut kaikenlaista ylimääräistä hommaa. Lisäksi Kuopiossa pidetyt hiihdon SM-kisat nielaisivat yhden viikonlopun kun piti tai sai olla mukana sekä talkoolaisena että kilpailijana. Kaiken huipuksi tällä viikolla hajosi astianpesukone.
Edellä mainitun elämänmyllerryksen keskellä panin konkreettisesti merkille, että syömisen hallinta on osa elämänhallintaa: kun vieteri suoristuu liikaa, niin se näkyy välittömästi ruokavaliossa, allekirjoittaneen osalta makean kulutuksen lisääntymisenä. Vaimo alkoi kysellä, että minne on hävinnyt taloussuklaa kaapista..
Tiedonpuutteesta terveellisen ruokavalion toteuttaminen ei ole kiinni ainakaan meikäläisellä eikä varmasti kovin monella muullakaan. Enemmän on kysymys siitä, kuinka hyvin se teoriatieto siirtyy käytännön toiminnaksi. Jotenkin tuntuukin että nimenomaan syömisen hallinnalle pitäisi antaa enemmän painoa myös ravitsemusneuvonnassa. Vaikka olisi kuinka hyvin tiedossa, että makkara ja kalja eivät ole kauhean hyvä juttu terveellisen elämän kannalta, niin se tieto ei kovin paljon paina kun väsyneenä, nälkäisenä, äkäisenä ja takki tyhjänä avaat jääkaapin oven ja edellä mainitut tuotteet siellä odottelevat.
Tästä päästäänkin siihen, että helpoin tapa hallita syömistään on muokata omaa elinympäristöään järkevää syömistä tukevaksi. Jos sinne jääkaappiin ei makkaraa ja kaljaa osta, niin huomattavasti vaikeampaa niitä on kotona nauttia. Kuten eräs asiakkaamme totesi: ”Vihollinen täytyy torjua jo etäpesäkkeessä, eikä päästää kotirintamalle saakka”. Näissä sanoissa piilee viisautta. Kauppareissuun kannattaa panostaa mm. suunnittelemalla ostokset etukäteen ja pohtimalla, että onko pakko poiketa kaupassa työmatkalla nälkäisenä, jolloin kärryyn kulkeutuu helposti kaikkea ylimääräistä.
Hyvä ruoka ja juoma on useimmille myös oiva keinoa palkita itsensä ja saada mielihyvää. Jotta elämästä ei tulisi toisaalta pelkkää kieltäytymisten ketjua eikä toisaalta alituista palkitsemista, kannattaisi herkutteluhetket suunnitella jotenkin. Tämä suunnitelma on syytä myös tehdä kaikkien perheenjäsenten kanssa yhdessä. Kun on sovittu vaikka, että meidän perheessä esim. perjantai-ilta on herkutteluilta, jolloin voidaan hyvällä omalla tunnolla herkutella, niin uskoakseni terveellinen syöminen on muina iltoina paljon helpompaa. Jos aina vain yrittää olla erossa kaikesta ”epäterveellisestä”, niin todennäköisesti kuitenkin aina välillä repsahtaa ja ilo herkuttelusta hupenee omantunnon kolkutukseen.
Kenenkään ei siis tarvitse elää juuri niin kuin oppikirjoissa neuvotaan, eikä kukaan siihen varmasti pystykään. Riittää kuitenkin, että arkitavat ovat kunnossa, jolloin juhlapäivillä ei ole niin väliä. Yhden papin tunnen, joka on täytekakkua syömällä lihonut, muita en.
» Kommentoi/anna palautetta