Olen aina silloin tällöin heikkoina hetkinäni ajautunut pohtimaan esimerkin voimaa muutosprosessissa.  Viime kuukausina asia on tullut konkreettisimmin esille omien lasteni liikuntakasvatusta seurattuani. Lasten ja nuorten liikunnan määrästä ja fyysisestä kunnosta ollaan syystä huolissaan ja esim. koulun liikuntatuntien määrästä, tietokoneiden, pelikonsolien ja internetin osuudesta ongelmaan on keskusteltu ja suosituksia annettu. Ongelma vain tuntuu olevan, että me aikuiset emme itse toimi niin, kuin haluaisimme lapsiemme toimivan.

Ihmisen terveyttä ja jopa henkeä uhkaa maailmassa moni tekijä. Viime päivinä on lehdissä ja uutisissa nähty ja kuultu, miten Australian Queenslandissa tulvat uhkaavat ihmishenkiä – siis kun vesi nousee. Siinä ei voi kyllä itse tehdä mitään muuta, kun juosta vuorille pakoon. Suomessa ei nouse vesi - ainakaan niin että kuolema tulisi, mutta paino, verensokeri ja verenpaine kylläkin nousee ja aivan liian usealla.

Maailmani muuttui –erilaiseksi, kun vanha kilpakumppani juoksun saralta tuli työpaikallani käymään ja kysyi minua blogi-kirjoittajaksi! Olen ollut puhetyöläinen kokoikäni ja ajattelin hetken aikaa asiaa, mutta lupauduin, kun kuulin mistä mistä kirjoittaisin ja minne. Viimeksi olin oikeastaan kirjoittanut jotain ihan oikeasti lukiossa–siis niillä ainekirjoitustunneilla, joilta oli aina kiire treenaamaan, ja lopputulos oli todennäköisesti siksi aina 8- .

Hyvää alkanutta vuotta kaikille ja tervetuloa tämän blogin pariin. Joulusta on taas selvitty ja lapsiperheissä, kuten myös meillä, ihmetellään, että minne kaikki Joulupukin tuomat lelut saadaan survottua olohuoneen lattialta. Joulun kulutusjuhlasta riittää puhetta ja kritiikkiä joka vuosi, mutta ehkä olisi syytä myös miettiä ruokaan ja juomaan liittyvää kulutusjuhlaamme.