Joulukuu on tänä vuonna ollut selittäjille oikein kulta-aikaa, selityspöytä oikein notkuu hyvistä vaihtoehdoista; ”Harmittaa kuin ei ole lunta, niin ei pääse hiihtämään” on muuten toiminut tänä talvena tosi hyvin. Ja auta armias, kun luoja lunta suo, niin sukset ovat varastossa vielä maaliskuussa, kun se voitelu on sitten kuitenkin niin hankalaa… Ulkolenkkeilystähän ei tule kerta kaikkiaan mitään tällä hetkellä, kun on liukasta ja pimeää ja loskaa- ja sitten se on vielä se kaamosmasennus. Toisaalta liikunnanhan pitäisi vähentää masennusoireita eli…

Tiesittekö, että enää ei olekaan olemassa ylipainoisia ihmisiä, he ovat täyteläisiä. Ainakin jos ylipainolla on tarkoitettu rasvan kertymistä elimistöön ja jos terminologiaa lainataan elintarvikemarkkinoinnista. Kauppojen hyllylle on nimittäin alkanut ilmaantua mm. juustoja ja jogurtteja, jotka ovat täyteläisiä. Tuoteselostetta silmäilemällä ero entiseen on vain se, että rasvaa on enemmän. Makuasiat ovat subjektiivisia, joten tämmöisen adjektiivin voi varmaan huoletta pakkaukseen iskeä. Samalla kuitenkin häivytetään sitä tosiasiaa, että tällä suuntauksella ei suomalainen terveystilanne parane.

"No, onkos tullut kesä näin talven keskelle.. " kaikui ennen vanhaan koulujen joulujuhlissa ennen joululomien alkua. Mietin alaluokalla laulun sanoja, enkä ymmärtänyt täysin, että miksi kesästä lauletaan, vaikka juuri oli niin ihanat valkeat hanget ja joulusta sai nähdä unta. Kesää ei tehnyt mieli muistella yhtään. Jos oikein tunnustan, niin inhosin koko laulua.... mutta mieli muuttuu...

Mainoslehtisiä putoilee postiluukusta tasaiseen tahtiin ja ainakin lapset näyttävät löytävän niistä aika helposti lahjalistoihinsa pidennystä – minusta taas nuo joululehtiset on ihan täynnä humpuukia! Enemmän tykkään katsella viikonloppuisin – aikaisin aamulla tai sitten iltamyöhällä – ostoskanavia telkkarista, sieltä löytyy hyviä lahjavinkkejä (itelle!) ja ne on kuulemma ihan tutkittuja tuotteita.

Olen Seija Hannele Ekola akuuttiin/aikuisen kl. hoitotyöhön erikoistunut sairaanhoitaja ja juuri nyt junassa palailemassa Etelä-Pohjanmaan lakeuksille Tampereelta diabeteskurssin lähiopetus-päiviltä.

Elämääni kuuluvat 4 jo aikuista lasta, 3 poikaa ja tytär, joilla kaikilla on jo ihanat elämänkumppanit löydettynä. Nuorimmainen lapsistani, vaimonsa kanssa tekivät minusta onnellisen mummin Auroralle. En olisi uskonut, että sitä voi "hurahtaa" niin lapsenlapseen kuin minulle kävi. En käy heillä joka viikko, en, en ainakaan myönnä...  mutta ajatuksissani olen läsnä lähes aina. Hm.. ja ne ovat mukavat ajatukset. Lapsen tuoksu... no niin... siitä enemmän toiste.