Rajoja löytyy kokeilemalla!
Aika: 22.06.2011 16:08 |
Kirjoittaja: Antti Jylhä
Viime blogissa kerroin liikunnan annostelusta ja siitä mikä on ”sopiva annos” liikuntaa–tähän asiaan palataan nyt hiukan.
Kerroin myös lähteväni Perniöön, Saloon, maailman toiseksi vanhimpaan 100 km:n juoksuun eli Suomi-juoksuun. Suurin annos liikuntaa tähän mennessä minun kropalleni oli ollut 6 tuntia yhtä soittoa juoksua ja ns. normaaliannokset liikuntaa tunnin molemmin puolin. En pelännyt tätä suurta yliannosta liikuntaa, vaan lähdin ihan luottavaisesti lauantaiaamuna 11.6 kohti Etelä-Suomea kolmen loistavan huoltajan ja kannustajan mukana. Keli tietysti hirvitti, koska helleviikko ei ollut laantunut vielä lauantaina ja ajellessamme Turun moottoritietä iltapäivällä ilma näytti +31 astetta ja tien lämpö +51! astetta. Silloin kävi mielessä, että sulaakohan kengän pohjat juoksun aikana vai syövätkö hyttyset väsyneen matkaajan lopulta.
Noista kauhuskenaarioista ei toteutunut kumpikaan, vaan juoksu sujui ensikertalaisena hyvin ja maalin pääsin väsyneenä mutta onnellisena juuri alle 10 tunnin ”haamurajan” eli 9.58.54. Loppujen lopuksi keli oli ihan loistava, koska lähtö oli klo 19, niin noin kolmen tunnin jälkeen eli kymmenen maissa illalla oli ilma jo ihan viileä ja yöllä oli aivan mahtava juosta 5 km:n lenkkiä Perniön maalaismaisemassa.
Olenpahan taas yhtä kokemusta rikkaampi ja vaikka liikunta-annos oli noin valtavan suuri niin en ”kuollut” yliannostukseen vaan sain tosi väsyneet jalat ja kropan, mutta tosi hyvän mielen onnistumisesta ja omien rajojen voittamisesta.
Suosittelen kaikille joskus kokeilla esim. selvästi pitempää kävelylenkkiä kuin tavallisesti ja tuntea se ”voittamisen ja onnistumisen” olotila, joka seuraa suorituksesta palkkioksi. Esim joku lauantai-aamu voisitte lähteä kävelemään vaikka kolme kertaa normaalilenkkiä pitempi matka. Mukaan voisi ottaa hieman juomista ja vaikka pari energia patukkaa. Kotiin eli maaliin päästyä olo on takuuvarmasti kuin suurella voittajalla.