Millä luokalla sitä ollaan?
Aika: 07.02.2012 16:00 |
Kirjoittaja: Antti Jylhä
Koululaiset ovat hyvin tietoisia siitä, millä luokalla itse tai kaverit ovat. Alempiluokkalaisia pidetään hieman ”junnuina” ja he ovat ”vasta” sillä luokalla. Toisaalta taas ylempiluokkalaisia pidetään jo ”niin isoina”. Heidän on vaikea monesti ymmärtää toisiaan.
Samantyyppinen ajattelu sopii pelkistetysti myös liikunnan harrastamiseen ja varsinkin annosteluun. Monesti ihmisille on vaikeaa ymmärtää sellainen asia, että miksi toinen harjoittelee noin paljon ja toinen noin vähän – no se riippuu millä luokalla on!!
Itse yritän asiaa ilmaista siten, että jos työikäinen (20-65 -vuotias) on ns. ”rapakuntoinen” eli ei ole harrastanut liikuntaa, hänen tulee aloittaa liikuntaharjoittelu ekaluokalta ja silloin harjoitteluannos on 2-3 km kävelyä. Sitten kun henkilö on harjoitellut kyseisiä harjoituksia riittävän usein, siis ”tehnyt läksynsä” ja huomaa, että kunto on noussut, valmentaja siirtää hänet toiselle luokalle, jolloin sopiva harjoitusannos on 5-6 km kävelyä. Jos intoa ja motivaatiota riittää harjoitteluun ja kunto nousee edelleen, niin kolmannen luokan harjoitus on 5-6 km hölkkää. Neljännellä hölkätään 10 km, viidennellä juostaan 15 km ja kuudennella luokalla juostaan 25 km.
Eli aina, kun kunto on noussut ja haluaa nostaa edelleen omaa tavoitetta ja kuntoaan, pääsee seuraavalle luokalle.
Eka ja kuutos- luokkalaiset eivät vaan tahdo ymmärtää toisiaan, koska eka luokkalainen pitää 25 km juoksevaa kuutosluokkalaista ”hulluna”, mutta toisaalta kuutosluokkalainen pitää samalla tavalla ekaluokkalaista ”hulluna”, koska se ei jaksa kävellä kun 3 km.
Tähän yleiseen hulluuteen syynä on , että erikuntoiset ihmiset eivät voi keskustella ja ymmärtää toisiaan, jos ei löydy sopivaa joustavuutta omiin näkemyksiin. Tärkeintä kuitenkin on, että jokaisella on oma oikea annos liikuntaa, mikä parantaa kuntoa, antaa terveyttä, pirteyttä ja toimintakykyä.
» Kommentoi/anna palautetta