Multaa aivoissa
Aika: 24.10.2011 14:42 |
Kirjoittaja: Antti Jylhä
Viime lauantaina olin töissä klo 16:een asti ja sitten oli hirveä kiire mennä Kalpan jääkiekko peliin , joka alkoi minun muistaakseni klo 17. Menin tutulle parkkipaikalle läheisen koulun pihalle ja ihmettelin, kun siellä ei ollut muita kuin järjestysmies seisoskelemassa. Kysyin, että ” eikö tähän saa enää parkkeerata, kun ei ole ketään”, hän vastasi, että kyllä saa, mutta peli alkaa vasta klo 18.30! No, ei kun takaisin kotiin odottelemaan.
Sattuipa juuri tulemaan televisiosta ohjelma Alzheimerin taudista, ensimmäinen osa kahdesta, ja tuon ohjelman katsottua ei tarvitse toista osaa katsoakaan, asia kyllä selvisi ainakin minulle kerta heitolla: lenkkeilyä älä lopeta.
Amerikassa Alzheimerin tauti on toiseksi pelätyin sairaus syövän jälkeen ja siellä arvioidaan noin 5 miljoonan ihmisen kärsivän tästä aivosairaudesta. Taudissahan aivojen hermosolut sammuvat pikkuhiljaa ja ihmisen kognitiiviset kyvyt heikkenevät vähitellen aiheuttaen inhimillistä, yhteiskunnallista ja taloudellista kärsimystä.
Taudissa ns. beta-amyloidi proteiini ”jumittuu” aivoihin, aivan niin kuin yksi tutkija kuvainnollisesti ohjelmassa kuvasi aivot näyttävät siltä, kuin sinne olisi heitetty multaa. Tällä hetkellä taudin syntyä, ehkäisyä ja hoitomenetelmiä tutkitaan kuumeisesti ympäri maailmaa. Tautiin sairastuvalla tuo beta-amyloidi proteiini vaan jostakin syystä ei poistu, vaan tosiaan alkaa kasautua aivoihin tuhoten hermoston toimintaa aivoissa.
Mitä ihminen itse voisi tehdä asian hyväksi? Liikunnan harrastajana ja puolestapuhujana olin taas niin iloinen kun yksi tutkija ohjelmassa kertoi, että itse voi pienentää sairastumisriskiä jos harrastaa puoli tuntia päivässä aerobista kestävyysliikuntaa sekä vähentää kovien rasvojen ja yksinkertaisten sokereiden käyttöä.
Riski Alzheimerin tautiin pienenee, mutta samalla pienenee riski mm. aivovaltimoiden ahtautumatautiin, sepelvaltimotautiin , verenpainetautiin, diabetekseen, liikalihavuuteen jne. - siis saadaan moninkertainen hyöty. Teoria on se, että jos ihmiselle kehittyy insuliiniresistenssi eli vereen tuotettu insuliini ei kykene tekemään enää sille kuuluvaa tehtävää,viedä sokeria solujen sisälle, sokeri eli glukoosi -ja insuliinipitoisuus kasvaa veressä ja tämä on haitallista.
Puolen tunnin aerobinen liikunta tutkimusten mukaan varmistaa normaalin sokeri-insuliini toiminnan vuorokaudeksi eteenpäin – siis puoli tuntia riittää jo - eikö ole kannattava diili!
» Kommentoi/anna palautetta