Liikunta-annostelun sekamelskaa
Aika: 02.09.2011 09:16 |
Kirjoittaja: Antti Jylhä
Liikunnan vaikutuksia terveyteen ja etenkin sydämen terveyteen on tutkittu vuosikausia ja todettu moneen kertaan, että säännöllinen liikuntaharjoittelu on hyväksi sydämelle ja verisuonille. Tuntuu vaan, että on menossa sellainen tutkijoiden välinen kilpailu, että kuka aina uskaltaa suositella pienimmän määrän liikuntaa päivässä, jolla saataisiin terveyshyödyt. Viimeksi nimittäin kuluneella viikolla oli lehdissä artikkeleita, että jopa viidentoista minuutin reipas päivittäinen liikunta antaisi jo terveyshyötyjä – ainakin sydämelle.
Sehän on tietysti aika selvää, että 15 min liikuntaa päivässä on parempi kuin ei ollenkaan. Toisaalta kuka haluaa liikunnasta pelkästään sydän –ja verenkiertoelimistön terveyshyötyjä? Riittääkö 15 min reipasta ( ja mitä liikuntaa) liikuntaa esim. vahvistamaan luustoa, ehkäisemään tyypin 2 diabetesta tai esim. parantamaan fyysistäkuntoa (lihasvoimaa/kestävyyttä)?. Epäilenpä suuresti.
Muistaakseni 1970-80 luvulla suositeltiin noin tunti päivässä liikuntaa, sitten 90-luvulla puhuttiin jo, että 3 – 5 x puolituntia olisi riittävä määrä. No nyt 2000 -luvun alkupuolella riittäisikin jo muka 15 min. Entäs 15 vuoden päästä? Suositellaanko silloin jo muutamaa minuuttia tai jopa kymmeniä sekuntteja reipasta liikuntaa päiväksi riittäväksi määräksi – vai riittääkö, että edes ajattelee liikkuvansa?
Outoa puuhaa – sanon minä. Yhteiskunnassa ollaan yleisesti huolissaan lasten, nuorten, työikäisten ja varttuneiden fyysisestä kunnosta eli käytännössä liian suuri osa koko väestöstä rupeaa olemaan ”rapakunnossa”.
Jos verrataan nykypäivän esim. urheilutuloksia Suomessa 1970-1980 lukuun, niin nykyinen tulostaso on aika surkea. No, moni toteaa, että silloin käytettiin kaikenlaisia suorituskykyä parantavia aineita. Mitenkäs sitten väestönkin fyysinen kunto on aika surkealla tasolla nykyään verrattuna 1970-80 lukuun. Johtuuko sekin muka ”aineitten” vähemmästä käytöstä.
Minun mielestä vastaus löytyy ainoastaan harjoittelun selvästä vähenemisestä sekä laadullisesti että määrällisesti. Ja juuri tämän takia on mielestäni väärin ruveta etsimään vielä jotain minimimääriä liikunta-annosteluun. Ehkäpä paluu 1980 luvun suosituksiin ja harjoitusmääriin olisikin oikeampi tapa korjata tilannetta?
Seuraavissa blogikirjoituksissa tulen esittämään omia näkemyksiä siitä, miten fyysisen kunnon harjoitteluohjeet tulisi määritellä nykypäivänä