Krooninen vajaatoiminta voidaan jakaa sydänkammion systoliseen tai diastoliseen toimintahäiriöön ja toisaalta oikean tai vasemman kammion vajaatoimintaan. Useimmilla sydämen vajaatoimintapotilailla todetaan sekä systolisen että diastolisen toimintahäiriön merkkejä levossa tai rasituksen yhteydessä.
Systolisessa vajaatoiminnassa sydänlihaksen ja etenkin vasemman kammion supistusteho on heikentynyt, eikä sydän jaksa pumpata verta elimistöön.
Diastolisessa vajaatoiminnassa sydänlihaksen supistuminen on puolestaan lähes normaalia, mutta sydänlihas on tavallista jäykempi. Tällöin sydänlihaksen lokerot eivät täyty lepovaiheessa verellä riittävän tehokkaasti.
Sydämen oikean puolen vajaatoiminnassa tyypillinen oire on nesteen kertymisen aiheuttama turvotus etenkin nilkoissa ja säärissä. Väsymys, voimattomuus ja uupuminen vähäisestäkin ponnistelussa tulevat esille tyypillisesti juuri oikean kammion vajaatoiminnassa.
Sydämen vasemman kammion vajaatoiminnan edetessä potilaalle voi tulla öisin hengenahdistusta, joka usein helpottaa ylös noustessa tai pään lepoasentoa kohottaessa. Yleensä sydämen vajaatoiminnalla tarkoitetaan nimenomaan vasemman kammion toimintahäiriöstä johtuvaa sairaustilaa. Pahimmillaan vasemman kammion vajaatoiminta johtaa keuhkopöhöön.