Krooninen sydämen vajaatoiminta kehittyy usein salakavalasti, mutta se on todettavissa lääkärin vastaanotolla. Jos kammiotoiminnan häiriö tunnistetaan jo ennen kuin potilaalle on ehtinyt kehittyä vajaatoimintaoireita, kyseessä on oireeton systolisen tai diastolisen toiminnan häiriö. Sydämen vajaatoiminnasta puhutaan silloin, kun pumppaustoiminnan häiriö on niin vaikea, että potilaalla esiintyy siitä johtuvia oireita, kuten hengenahdistusta, lihasväsymystä ja nesteen kertymistä kudoksiin.
Kroonisesta sydämen vajaatoiminnasta voidaan puhua, kun diagnoosista on vähintään puoli vuotta sekä sairaus ja oireet ovat pysyneet vakaana ainakin kolme kuukautta. Kroonisen vajaatoiminnan oireet ovat aluksi lieviä ja niitä esiintyy vain ajoittain. Myöhemmin oireet vähitellen kuitenkin vaikeutuvat, oireettomat jaksot lyhenevät ja lopulta oireita esiintyy jatkuvasti. Koska kyseessä on hyvin yleisten sairauksien yhteinen loppuvaihe, sydämen vajaatoiminta on vakava kansanterveysongelma.