Sydämen akuutilla vajaatoiminnalla tarkoitetaan tilaa, jossa sydämen poikkeava toiminta johtaa nopeasti alkaviin oireisiin ja kliinisiin löydöksiin. Kyseessä voi olla tuore, aiemmin diagnosoimaton tai kroonisen vajaatoiminnan pahenemisvaihe.
Akuutti sydämen vajaatoiminta voidaan luokitella monella tavoin, esimerkiksi syy-seuraus perusteisesti iskeemiseen tai ei-iskeemiseen vajaatoimintaan tai mekanisminsa perusteella systoliseen tai diastoliseen vajaatoimintaan.
Iskeemiseksi vajaatoiminnaksi luokitellaan tila, jossa sydänlihaskudos on kärsinyt pitkäaikaista hapen puutetta. Se voi ilmetä esimerkiksi sydäninfarktina tai rasitusrintakipuna (angina pectoris). Iskeeminen vajaatoiminta on aiheena sydämensiirrolle liki 40%:ssa tapauksista.
Ei-iskeemisen vajaatoiminnan yleisin komplikaatio on puolestaan verenvuoto sepelvaltimotautikohtauksen hoidossa. Vakavat vuotokomplikaatiot huonontavat sepelvaltimotautikohtauksen ennustetta yhtä paljon kuin iskeemiset komplikaatiot ja molempien komplikaatioiden ehkäisy on yhtä tärkeää.
Akuutin vajaatoiminnan vaikeimpia ilmenemismuotoja ovat akuutti keuhkopöhö ja kardiogeeninen sokki. Sydämen akuutti vajaatoiminta vaatii sairaalahoitoa ja sen ennuste on yleensä erittäin huono.
Sydänperäinen eli kardiogeeninen sokki johtuu sydämen toimintahäiriöstä, kuten sydäninfarktista, jossa sydänlihas ei syystä tai toisesta jaksa pumpata riittävästi verta kudoksille. Sokin seurauksena elimistö ei saa riittävästi happea. Jos ihminen haukkoo henkeään, hänen ihonsa on viileä ja hän yskii vaahtoa, on kyseessä sydänperäinen sokkitila.
Sydämen äkillinen kuormittuminen, infarkti tai rytmihäiriöt voivat johtaa vasemman kammion vaikeaan vajaatoimintaan, eli keuhkopöhöön. Keuhkopöhössä hengenahdistus pahenee nopeasti ja on vaikea levossakin. Hengenahdistuksen lisäksi oireita ovat myös yskä ja yleistilan voimakas heikentyminen. Tila on hengenvaarallinen ja vaatii välitöntä sairaalahoitoa.