Glukoosin (rypälesokeri) aineenvaihdunta on elämälle välttämätöntä. Diabeteksessa tämä energia-aineenvaihdunta on häiriintynyt aiheuttaen verensokerin kohoamisen. Kasvaneen sokeripitoisuuden takia sokerin sitoutuminen elimistön valkuaisaineisiin lisääntyy. Sokeroituminen muuttaa valkuaisaineiden rakennetta ja heikentää niiden elämälle tärkeää toimintaa. Jos verensokeri on jatkuvasti koholla, vaurioituneita valkuaisaineita kasaantuu elimistöön liikaa. Seurauksena voi olla elinmuutoksia mm. munuaisissa, hermoissa ja silmissä.
Kohonneen verensokerin takia glukoosia erittyy myös virtsaan, jolloin virtsan määrä ja virtsaamistiheys lisääntyvät. Tämän seurauksena elimistö menettää nestettä. Jos virtsaan erittyy sokeria erityisen paljon, samalla menetetään myös energiaa. Seurauksena voi olla laihtuminen.
Jos kudokset eivät pysty käyttämään sokeria polttoaineeksi insuliinin puutteen tai sen heikentyneen vaikutuksen takia, on seurauksena väsymys. Tällöin myös elimistön kysy puolustautua taudinaiheuttajia vastaan huononee.