Vaikeaa tasapainoilua
Aika: 27.05.2011 13:13 |
Kirjoittaja: Sanna-Maija
Diabeetikon pitäisi välttää elimistölle haitallisia korkeita verensokereita ja toisaalta välttää matalan verensokerin riski. Välillä tuntuu, että toisille tasapainon löytäminen on helpompaa.
Näin kesän kynnyksellä koululaiset jäävät lomalle ja usein liikunta päivän aikana lisääntyy; käydään uimassa, pyöräillään ystävän luokse, pompitaan tramboliinilla... Pitäisi muistaa ja jaksaa mitata ja pistää. Ystävän kanssa poiketaan jäätelökipsalle ja jos vanhemmat ovat töissä pitäisi itse lämmittää ruokaa, vaikka mukavampaa olisi puputtaa leipää ja herkkuja. Tuttua?
Verensokeriseurannan pitäisi olla melko tiheää, jotta tasapaino säilyisi mahdollisimman hyvin. Tavoitearvot ennen ateriaa 4-6 ja aterian jälkeen alle 8 tuntuvat kieltämättä välillä melko mahdottomilta saavuttaa. Mieliala, liikunta, hormonit, insuliini-hiilihydraattisuhteen arviointi, aiemmin pistetyt insuliinit, sairaspäivät... niin moni tekijä vaikuttaa arvoihin, että loogisuuden löytäminen yhtälöstä on välillä aikuisellekin mahdotonta. Elinmuutosriski kummittelee mielessä ja sitä toivoisi, että pitkäaikaisverensokeri olisi tavoitteen mukaan alle 60 mmol/mol (alle 7,6%).
Diabeteksen hoidossa on kaksi asiaa, joista ei voi tinkiä; insuliinia on pistettävä ja verensokeria on mitattava tai muuten käy köpelösti.
Tässä pieni kesäinen loru Diabetesliiton Lapsen diabetes- kirjasen takakannesta:
"En masennu taudista tuosta,
voin vieläkin metsissä juosta,
voin sukeltaa veden syliin
ja vaeltaa vieraisiin kyliin.
Seikkailen Tarzanin lailla
pelkoja, huolia vailla.
Maailma kauniilta näyttää,
kun lapsen silmiä käyttää."
Haluan toivottaa teille kaikille oikein aurinkoista, rentouttavaa ja elämysrikasta kesää!