Syyskesää
Aika: 25.08.2011 16:11 |
Kirjoittaja: Sanna-Maija
Aamulla on sumua, vesi meressä jo viileämpää. Lapsi pyöräilee kouluun, yläasteelle.
Miten aika näin nopeasti kului?
Olen päällystänyt kirjoja, etsinyt syystakkeja ja suoristanut jännittyneiden neitien hiuksia. Jännittänyt mukana, ollut onnekas vapaasta lasten koulun alkaessa.
Diabetesta sairastava tyttöni siirtyi koulussa uuteen maailmaan, suurelta osin uusien ystävien kanssa ja vieraiden opettajien oppiin.
Miten kertoa diabeteksesta, mitä kertoa ja kenelle kertoa?
Päädyin lähettämään luokanvalvojalle perustietoa sairaudesta, ensiavusta, hiilareista... mutta murehdin tiedon siirtymistä esim. liikunnanopettajalle.
Kertookohan lapsi uusille ystävilleen?
Huolehdimme, että repussa on myslipatukoita ja pillimehua, tunnus ranteessa.
Koulupäivät jo niin pitkiä ja aamupäivällä syöty lounas tuntuu riittämättömältä kenelle tahansa enää iltapäivästä. Pitäisiköhän laittaa oikein eväät?
Nyt pidän kädessäni mieluisaa postia, nimittäin kutsua vanhempainiltaan. Helpottaa, kun näkee ihmisten kasvot ja saa puhuttua asiasta.
Leppoisia syyskesän päiviä sinulle, minä menen nyt ja leivon mustikkapiirakan.
» Kommentoi/anna palautetta