Diabetes ja syömishäiriö

Aika: 22.10.2010 13:22 | Kirjoittaja: Sanna-Maija

Murrosikäisen diabeetikon riski sairastua syömishäiriöön saattaa olla suurempi kuin muiden, koska hän joutuu jatkuvasti tarkkailemaan syömisiään ja painoaan. "Rajoittava" ruokavalio voi esimerkiksi johtaa ahmimiskohtauksiin.

Syömishäiriön syntymisen katsotaan olevan monitekijäinen. Diabeetikko voi käyttää insuliinin annostelua painonsäätelyssä esim. niin, että jättää ateriainsuliinit pistämättä jolloin seurauksena on painonlasku ja tietenkin verensokeritason nousu sekä mahdollisesti ketoasidoosi. Usein nuori kieltäytyy ajattelemasta seurauksia ja pitkäaikaisvaikutuksia ja syömishäiriöajattelu hallitsee ajatuksia.

Olennaista on, että hoidossa katsotaan eteenpäin. Syyllisen etsiminen tilanteessa on turhaa ja vaikeaa.

Syömishäiriön osalta ensisijaiset tavoitteet ovat aliravitsemuksen korjaaminen, säännölliset kuukautiset, syömisen ja syömiskäyttäytymisen normaalistuminen, nuoruusiän normaalin fyysisen ja psyykkisen kehityksen turvaaminen, psykososiaalinen tervehtyminen sekä syömiseen, painoon ja ruumiinkuvaan kohdistuvan pakonomaisen ajattelun loppuminen. Tutkimisessa ja hoidossa tarvitaan moniammatillista yhteistyötä. Aluksi hoito kohdistuu fyysisen tilan korjaamiseen, myöhemmin ravitsemustilan korjaantuessa nuoret hyötyvät psykoterapeuttisesta hoidosta. Hoitorinkiin kuuluvat usein tiiviisti myös ravitsemusterapeutti, fysioterapeutti sekä tarvittaessa nuorisogynekologi ja erikoishammaslääkäri.

Vanhempien sekä muiden läheisten on tärkeää osallistua hoitoon. Vanhempien tärkein tehtävä on aluksi tukea nuorta syömisen aiheuttaman ahdistuksen käsittelyssä ja valvoa ruokailujen sujuminen ja riittävät annoskoot. Tästä aiheutuu perheessä usein vaikeita tilanteita, riitaa ja ahdistavaa oloa. Syömishäiriössä tärkein lääke on kuitenkin ruoka ja vasta ravitsemustilan korjaantuessa pystytään käsittelemään esim. syömishäiriön syntyyn liittyviä tekijöitä.

Monipistoshoito on mahdollistanut sallivamman ruokailun. Perheen yhteiset ruokahetket ja vanhempien luonnollinen ja mutkaton suhde ruokaan luovat nuorelle mallin sallivasta ruokailusta.

Vanhempana on ehkä aihetta huolestua, kun nuoren paino laskee, ruokailutilanteet muuttuvat (esim. nuori haluaa ruokailla omassa huoneessaan eikä perheen kanssa), liikunta lisääntyy merkittävästi, nuori vetääntyy kaveripiiristään, nuoren ruokailutavat muuttuvat radikaalisti esim. yhtäkkinen päätös kasvisruokavalioon siirtymisestä, kaikkien herkkujen kieltäminen itseltä tai ylenpalttinen kiinnostus ruuanlaittoon tai ruokien energiasisältöön.

Jos epäilet lapsellasi syömishäiriötä ota yhteys omaan terveysasemaasi tai diabetespoliklinikallenne. Ole rohkea ja hae nopeasti apua.