Lähtekäämme metsään
Aika: 11.08.2010 13:30 |
Kirjoittaja: Hanne Eberhardt
Kylläpä tuo mennyt kesä vei voimia. Oli ennätyshelteet ja nesteentankkausta. Ja meille tuli uusi perheenjäsen; Repe-koira. Koiranpentu ja poika ovat mitelleet voimiaan ja allekirjoittaneen hermoja. Onneksi poika oppii ja koiranpentu kasvaa ja saa järkeä. Meillä on siis yksi suu ruokittavana lisää, mutta onneksi koiran ruokavalio on melko yksinkertainen.
Mietin juuri, että on ihanaa kun syksy on tullut. Voi lähteä metsään hakemaan hyvää mieltä ja ilmaisia luonnon antimia. Eilen mekin menimme oman pihamme takana olevaan pieneen metsään: minä, poika ja koira. Ja kas, heti löytyi useita sieniä: haaparouskuja, lehmäntatteja, punikkitatti ja herkkutatti. Poimimme muutaman tatin, koska käsiin ei enempää mahtunut. Poika sai kunnian kantaa sieniä. Kotona putsasimme sienet ja paistoimme. Saalis oli pienen lautasen kokoinen annos paistettuja tatteja. Suolaa vähän joukkoon ja herkkua oli. Sipulin pilkkominen paistovaiheessa joukkoon antaa ihanan maun. Muistelin oman perheeni sieniretkiä lapsuudessani. Oli aivan ihanaa löytää ”keltainen matto” kanttarelleja tai armeija suppilovahveroita. Lisäksi sai ihastella lähes koskemattoman luonnonmetsän kauneutta ja salaperäisyyttä.
Sienien lisäksi metsästä löytyy mustikoita ja puolukoita, jotka ovat oikeita supermarjoja. On sääli, ettei nykyajan ihmisillä ole halua kerätä näitä arvokkaita ravintopommeja. Harvemmin ihmiset ymmärtävät kerätä juolukoita tai variksenmarjoja, joiden ravintoarvot ovat myöskin kiitettävät. Marjat sisältävät paljon polyfenoleja, joilla on esimerkiksi bakteerien kasvua estävä vaikutus. Puolukka-karpalomehulla on saatu hyviä tuloksia virtsatieinfektioiden ehkäisyssä. Erään tutkimuksen mukaan marjojen syönti vähentää maksan rasvoittumista ja maksahan rasvoittuu samalla kun ylipainoa kertyy. Marjojen päivittäisellä syönnillä on myös positiivinen vaikutus verenpaineeseen. Marjoja kannattaisi syödä enemmän ulkomaisten hedelmien tilalla. On ihmeellistä ettei suomalaiset ymmärrä marjojen arvoa. Kaupasta voidaan ostaa sitten acai- tai goji-marjoja, jotka on tuotu lähes toiselta puolelta maapalloa ja maksavat maltaita. No kaikilla ei ole voimavaroja metsään mennä, mutta väitän, että aikaa on, jos halua löytyy. Jos marjansa haluaa ostaa, niin ostakaa toki kotimaista. Pitkä talvi on taas edessä.
Näin syyskuun alussa en voi muuta todeta kuin että lähtekäämme metsään. Siinä saa sekä ruumis että sielu ravintoa. Ihanaa syksyä!