Ei tipatonta tammikuuta eikä karkkilakkoa

Aika: 13.01.2012 09:19 | Kirjoittaja: Hanne Eberhardt

Olen ihmetellen ja mielenkiinnolla kuunnellut ja lukenut lehdistä yleistä keskustelua tipattomasta tammikuusta ja painon pudottamisesta näin tammikuussa. Ihmisillä on kaiketi tapana uutena vuotena luvata julkisesti kaikenlaista.

Olen ihmetellen ja mielenkiinnolla kuunnellut ja lukenut lehdistä yleistä keskustelua tipattomasta tammikuusta ja painon pudottamisesta näin tammikuussa. Ihmisillä on kaiketi tapana uutena vuotena luvata julkisesti kaikenlaista. Mielestäni ei kuitenkaan pitäisi luvata mitään, ainakaan uutena vuotena tai julkisesti. Tipaton tammikuukin viestii siitä, että helmikuusta joulukuuhun voi vetää viinaa miten paljon tahansa. Karkkilakko ei useinkaan kestä muutamaa viikkoa enempää. Kieltäminen saa asian kuin asian pyörimään mielessämme. Eri asia tietenkin on jos ihminen on alkoholisti. Silloin ei alkoholia voi nauttia tippakaan ja tämä pitää sisäistää ja hyväksyä. Muissa tapauksissa en lähtisi kieltämään mitään kokonaan. Kohtuus kaikessa pätee edelleen, vaikka onkin sanontana kokenut inflaation.

Yleensäkin ruuasta ahdistuminen, liittyi se mihin ruokaan tai ruokailutilanteeseen tahansa, on hälytysmerkki. Terveellinen ja terve suhde ruokaan sallii myös herkkujen syömisen ja silloin ihminen voi hyvällä omalla tunnolla maistella myös juhlissa kaikenlasta. Itse asiassa ne ihmiset, jotka ovat onnistuneet painonpudotuksessaan pysyvästi, ovat tehneet sen pienin muutoksin ilman hampaiden kiristelyä. Kollegani kertoi tästä asiasta radiohaastattelussa ja olen hänen kanssaan samaa mieltä. Missään vaiheessa painon pudotusta ei pitäisi olla nälkä tai ylivoimaisen vaikeaa. Jos näin on ja saavutetaan jotakin tuloksia, ne ovat useimmiten vain väliaikaisia. Tämä ei ole edes mielipide, vaan tutkimuksissa todettu.

Minä toivoisin, että ihmiskunta osaisi kääntää katseet ulkopuolelta sisäpuolelle. Tarkoitan tällä sitä, että ennemmin kuin tuijottaisimme peiliin, tunnustelisimme sitä, minkälainen olo meillä on sisältä. Onko meillä hyvä vai paha olla. Pahaa oloa koetetaan lievittää monin tavoin, muun muassa syömällä liiallisesti. Olisi syytä perehtyä mieluummin pahan olon syyhyn kuin koettaa lievittää sitä erilaisin keinoin. Vaikka ravitsemusasiantuntijana minun on syytä kehottaa ihmisiä syömään terveellisesti, niin voin myös todeta, että paha olo ja negatiiviset tunteet saavat myös paljon pahaa aikaan meidän rakkaassa kehossamme. Olemme todellakin psyko-fyysisiä kokonaisuuksia ja osa tätä luonnon monimuotoisuutta ja siksi kaikki vaikuttaa kaikkeen. Onneksi nykytutkimuksessa otetaan jossain määrin mukaan myös ihmisen mieli. Tällaista kokonaisvaltaista tutkimusta pitäisi tehdä kuitenkin enemmän.

Vaikka monilla pyörii mielessä, minkälainen ruokavalio on kaikista terveellisin ja olemme käyneet rasvasotaa ja ihmetelleet karppausintoilijoita, niin eikö taustalla ole kuitenkin kysymys siitä, kuinka onnellisena ja kuinka pitkään saamme elää. Uskoisin että useista epäterveellisistä ruuista kertoo oman kroppamme oirehdinta. Jos sitä kuuntelee ja noudattaa ja tekee hienosäätöä meidän ravitsemusasiantuntijoiden avulla sekä pitää mielen iloisena, on tulos varmasti hyvä. Siitäkin huolimatta, jokainen päivä, joka meille annetaan, on lahja. Jospa ottaisit tämän vuoden motoksesi: ”Elän hyvin tämän päivän”.