Vaikea kieltäymys

Aika: 07.12.2010 13:43 | Kirjoittaja: Hanne Eberhardt

Me ravitsemusasiantuntijat neuvomme usein asiakaitamme kieltäytymään tiettyjen herkkujen ja epäterveellisten ruokien syömisestä. Tämä on tietenkin hyvin loogista, koska tällaiset ruuat lihottavat ja saavat aikaan pahan olon. Mutta toisaalta kun mietitään asiaa psykologisesti, niin mitään ei pitäisi kieltää kokonaan. Silloin syntyy niin sanottu kielletyn hedelmän syndrooma. Tämä tarkoittaa sitä, että kiellettyä ruokaa ajatellaan koko ajan ja sitä alkaa tehdä julmetusti mieli. Siksi kannattaa ajatella niin, että voi syödä kaikkea, mutta kohtuudella.

Itsellenikin on tämä kieltäytyminen tullut viime aikoina oikein tutuksi. En kärsi ylipainosta enkä diabeteksesta, mutta tuki- ja liikuntaelimet ovat minun heikko kohtani. Siksi olenkin aloittanut melko äärimmäisen ruokavaliokokeilun. Tällä hetkellä olen luontaisesti gluteenittomalla ja maidottomalla ruokavaliolla. Siis en syö niin sanottuja kotimaisia viljoja ruista, kauraa, vehnää tai ohraa enkä mitään missä on lehmän maitoa. Sokeriakin pitäisi välttää ja lisäksi hiivaa. Tuo gluteeniton ruokavalio on onnistunut aika hyvin ja myös maidoton. Maidon tilalla käytän soijavalmisteita. Hiivaa on kaikissa kaupassa tarjolla olevissa gluteenittomissa leivissä 99%:sesti. Siispä hiivaa on tullut syötyä jonkin verran. Mutta voi hyvä ihme, että on vaikeaa luopua sokerista. Jos haluaisi joitakin gluteenittomia ja maidottomia keksejä, joilla voisi välillä herkutella, niin tietenkin niissä on sokeria. Ja niihin tulee himo. Semperin gluteenittomat sitruunavohvelit ovat muodostuneet minulle pakkomielteeksi. Ahmin niitä kymmeniä, vaikkeivät ne kovin suuria olekaan. Ja seuraavana päivänä on erittäin paha olla. Kaikki jäsenet tuntuvat jäykiltä ja kipeiltä. Eli tässä näemme miten vaikeaa on kieltäytyä. Tässä kohtaa voisin neuvoa itseäni: Älä mene kauppaan nälkäisenä, niin ei tule ostettua niitä vohveleita.

Älkää kysykö mihin tämä ruokavalio perustuu, mutta se toimii meillä nivelvaivaisilla. Toisaalta tällä kokeilulla olen osoittanut että ihminen pystyy muokkaamaan omaa ruokavaliotaan haluttuun suuntaan jos motivaatio on tarpeeksi kova. Vaikka taistelen vielä sen sokerin kanssa, olen silti pysynyt melko hyvin ruokavaliossani jo kaksi kuukautta. Siksi lupaan ja vannon, että jokainen, joka tarpeeksi paljon haluaa muuttaa omaa ruokavaliotaan terveellisemmäksi tai sopivammaksi itselleen, pystyy varmasti siihen. Onko palkintona sitten parempi tai kevyempi olo, se on ihan sama. Palkinto, joka muutoksen myötä pikkuhiljaa toteutuu, on erittäin hyvä kannustin jatkamaan omaa ruokavaliomuutostanne. Miettikää itse omaa elämäänne ja mikä teitä motivoisi aloittamaan terveemmän elämän. Korostan vielä tässä, että tavalliset viljat ja lehmän maito sopivat useimmille. Mutta jos esimerkiksi kärsitte mahavaivoista maitoa käyttäessänne, eivät soijavalmisteet ole ollenkaan huono vaihtoehto.

Joulun aika lähestyy ja moni varmasti ihmettelee, miksi nytkin kirjoitan tästä  niin rakkaasta ruokavaliomuutoksesta kevyempään tai parempaan suuntaan. Siksi, että jouluakin voi viettää kevyemmin ja terveellisemmin. Kinkun voi vaihtaa kalkkunaksi, pipareita ei tarvitse leipoa itse satoja vaan voi ostaa paketin kaupasta. Kun paketti loppuu, ei uutta tarvitse ostaa. Jos pitää tortuista, niin se yksi pellillinen riittää. Ja jos saatte paljon suklaarasioita lahjaksi, niin lahjoittakaa osa eteenpäin.

Kaikesta huolimatta, ihanaa ja makoisaa joulun odotusta!