Saako kesällä repsahtaa?
Aika: 12.05.2011 08:35 |
Kirjoittaja: Hanne Eberhardt
Kaikkihan sen tietävät että diabetesta sairastavat (ja muutkin pitkäaikaissairaat) voivat kaikista parhaiten, kun he jaksavat olla tunnollisia monen asian suhteen. Ensinnäkin elämän tulisi olla mahdollisimman stressitöntä ja tasaista. Tähän emme pysty kovin paljon vaikuttamaan, mutta jonkin verran kuitenkin. Toisekseen pitäisi syödä säännöllisesti ja terveellisesti, mahdolliset lääkkeet pitäisi jaksaa ottaa, liikuntaa pitäisi harrastaa tarpeeksi ja vielä ylläpitää positiivista mielenlaatua. Tämä olisi optimaali tilanne sairauden suhteen.
Kuitenkin kesä tulee ja linnut laulaa. Jätskikioskit ja terassit aukeavat. Houkutukset siis lisääntyvät. Saako kesällä sitten repsahtaa? Mitäs jos kauhea jäätelönhimo tai oluenhimo iskee? Mielestäni itselle saa ja pitää antaa hieman löysää kesällä. Saa nauttiakin, jos arkiruokailu on kunnossa. Mielihyvä edistää myös hyvää oloa ja ehkä sitä kautta sitä tunnollisuuttakin. Jos itseltä kieltää kaikki kesän herkut, voi mopo lopulta karata käsistä. Himo voittaa ja iskee juoppoputki, jäätelön ahmiminen tai pitsojen popsimininen. Insuliinidiabeetikko ei missään nimessä voi alkaa holtittomaksi, ja aikuistyypin diabeetikkokin kärsii pahoin seurauksista. ”Kohtuus kaikessa”, taisi ikitammi Arvo Ylppökin todeta pitkän elämän salaisuudeksi.
Kesällä saa nauttia kohtuudella. Insuliinidiabeetikoiden pitää toki muistaa säätää insuliinit kohdalleen, jos tulee herkuteltua. Kesä on valitettavasti kovin lyhyt, vaikka se onkin vasta aluillaan. Kesän jälkeen voi itse kukin tarkastaa ruokailutottumuksia ja liikunnan määrää.
Mitä sitten, jos ei vaan jaksa? Ei jaksa olla tunnollinen? Pitkäaikainen sairaus ei ole mukava matkakumppani. Se rajoittaa elämäämme ja joskus masentaakin. Kesän jälkeen voi olla sokerit koholla ja puntarin viisari liikahtanut kohti kaakkoa. Vaikka kesällä onkin ollut ihanaa, voi syksyn tunnelmat olla aika alhaalla. Mielestäni ihmisten tuomitseminen tässä vaiheessa on suuri virhe. Meidän ammattilaisten pitää osata ohjata asiakasta positiivisesti syyllistämättä. Uskon, että ihminen itse syyllistää itseään ihan tarpeeksi ja siitä ei seuraa mitään hyvää. Suuri rooli on myös omalla suhtautumisella. Jos osaa lopulta kaivaa itsestään sitkeän sissin, joka lähtee tavoittelemaan sairauden tasapainoa ja parempaa oloa, ollaan vahvoilla.
Nautitaan kohtuudella itseä syyllistämättä. Imetään auringosta positiivista energiaa ja ahmitaan mansikoita. Näin vältämme edessä odottavan pudotuksen ankeaan syksyyn.
» Kommentoi/anna palautetta