Koulua, läksyä, jumppaa. Syksy on tullut. Diabeetikkotyttö aloitti kuudennen luokan. Oman opettajan lisäksi lapsella on jo aika monta aineopettajaa. Hän hoitaa diabeteksen kouluaikana omatoimisesti ja välillä tulee tunne, että tietävätkö kaikki opettajat sairaudesta? Pitäisikö minun vielä olla koululle yhteydessä?

Lämpimän kesän jälkeen olen aloittanut jälleen työt levänneenä. Loma vierähti mökillä uiden ja pyöräillen. Marjametsässäkin olen samoillut hikisenä itikoiden ympäröimänä, saamatta kuitenkaan mustikan mustikkaa. Kuivuus oli vienyt vadelmasadonkin. Ensimmäinen loma, jolloin odotin välillä sadettakin.

Kylläpä tuo mennyt kesä vei voimia. Oli ennätyshelteet ja nesteentankkausta. Ja meille tuli uusi perheenjäsen; Repe-koira. Koiranpentu ja poika ovat mitelleet voimiaan ja allekirjoittaneen hermoja. Onneksi poika oppii ja koiranpentu kasvaa ja saa järkeä. Meillä on siis yksi suu ruokittavana lisää, mutta onneksi koiran ruokavalio on melko yksinkertainen.

Terveyskeskuksemme (Siilinjärven terveyskeskus) on mukana valtakunnallisessa terveyskeskusten valtimotautien laatuseurannassa. Viimeisimmän viime syksynä toteutetun kyselyn mukaan meillä oli paljon tupakoivia diabeetikkoja. Niinpä olemme ryhtyneet tehostamaan tupakkavalistusta.

Matka oli oikein mukava ja sujui ongelmitta. Elohopea kiipesi varjossakin lähellä 40 astetta, mutta jotenkin siihen päivien myötä tottui. Lapset nauttivat uimisen riemusta ja pienin tyttö oppi sukeltamaan. Päivät kuluivat vanhan kaupungin kujilla ihastellessa, rannalla ja uima-altaalla.