Diabeetikon pitäisi välttää elimistölle haitallisia korkeita verensokereita ja toisaalta välttää matalan verensokerin riski. Välillä tuntuu, että toisille tasapainon löytäminen on helpompaa.

Näin kesän kynnyksellä koululaiset jäävät lomalle ja usein liikunta päivän aikana lisääntyy; käydään uimassa, pyöräillään ystävän luokse, pompitaan tramboliinilla... Pitäisi muistaa ja jaksaa mitata ja pistää. Ystävän kanssa poiketaan jäätelökipsalle ja jos vanhemmat ovat töissä pitäisi itse lämmittää ruokaa, vaikka mukavampaa olisi puputtaa leipää ja herkkuja. Tuttua?

Potilaat kertovat joskus vastaanotolla suun kuivumisesta, purentaongelmista ja proteesiongelmista. Esimerkiksi kovien juuresten ja ruisleivän syöminen voi olla vaikeaa huonokuntoisilla hampailla, olipa sitten kyseessä omat hampaat tai hammasproteesi. Toiset potilaat taas ovat niin tottuneita huonoihin hampaisiinsa, etteivät osaa kiinnittää niihin suurempaa huomiota. On paljon myös potilaita, jotka hoitavat hampaansa todella mallikkaasti.

Kaikkihan sen tietävät että diabetesta sairastavat (ja muutkin pitkäaikaissairaat) voivat kaikista parhaiten, kun he jaksavat olla tunnollisia monen asian suhteen. Ensinnäkin elämän tulisi olla mahdollisimman stressitöntä ja tasaista. Tähän emme pysty kovin paljon vaikuttamaan, mutta jonkin verran kuitenkin. Toisekseen pitäisi syödä säännöllisesti ja terveellisesti, mahdolliset lääkkeet pitäisi jaksaa ottaa, liikuntaa pitäisi harrastaa tarpeeksi ja vielä ylläpitää positiivista mielenlaatua. Tämä olisi optimaali tilanne sairauden suhteen.

Viime aikoina on virinnyt keskustelua insuliinihoidon aloituksesta ryhmässä. Joillakin paikkakunnilla ryhmäohjausta on jo toteutettu ja siitä on saatu hyviä kokemuksia. Ryhmässä muutama henkilö harjoittelee yhdessä insuliinin pistämistä ja saa alkuohjauksen. Muutamilla seurantakäynneillä seurataan hoidon toteutumista.

Viime kirjoituksessani nostin esille polttavan puheenaiheen ”Miten elintarviketeollisuus meitä huijaa lisäaineiden avulla”. Toisaalta on hyvä että lisäaineista puhutaan ja suositaan lähiruokaa, mutta mikä on kohtuullista? Mikä on todellista?