Elämme vuoden pimeintä aikaa. Päivä lyhenee edelleen. Aamulla on pimeää töihin lähtiessä ja päivä hämärtää jo töistä lähtiessä. Kellojen siirtämisen myötä tuntui ilta lyhenevän entisestään. Etenkin työssäkäyvät ja koululaiset joutuvat pakosta viettämään lyhyen valoisan ajan sisätiloissa. Matalapaineen vallitessa päivät tuntuvat entistä hämärimmiltä. Lumen tuloa ja valoa alkaakin jo odottaa kovasti.

Tänä syksynä vasta olen päässyt kunnolla karpaloiden makuun. Löysimme karpaloita pursuavan suon, jollaista aiemmin en ole nähnytkään. Marjat ovat salakavalasti piilossa sammalikossa, niitä ei aina meinaa huomatakaan. Marjojen poimiminen on hidasta, koska niitä on poimittava enimmäkseen yksitellen. Suolla liikkuminen voi olla haasteellista, varsinkin jos suo on hyvin vetinen. Itse pelkään liikkua märillä soilla, koska kerran olen pudonnut kainaloita myöten suohon enkä omin avuin sieltä olisi ylös päässyt.

Minulla on ollut onnellisen kiireinen syksy. Olen saanut tehdä myös oman yritykseni hommia mukavasti. Ihminen tarvitsee pientä positiivista stressiäkin, jotta voisi olla onnellinen. Ihmeellisen lämmin marraskuu on jo alkanut ja pian hiipii joulun aikakin mieleen. Ostin muuten tänään kaupasta valmiiksi paistettua ja siivutettua joulukinkkua ja bataattilaatikkoa. En ole koskaan ennen pyhäpäivänä syönyt jouluista ruokaa, mutta kerta se on ensimmäinenkin! Syöminen on erittäin tärkeä toiminto jokaisen meidän elämässä ja siihen keskitynkin tämän kertaisessa kirjoituksessani.