Onpas vierähtänyt aikaa siitä, kun kirjoitin. Tuntuu, että olen pyörremyrskyn silmässä, mutta kyllä tämä aikanaan rauhoittuu. Tässä välillä on koettu muutto ja lapsen parin viikon sairasteluputki. Meidän ruokavalio on ollut hieman yksipuolinen viime aikoina, mutta kyllä sekin asia pian järjestyy. Hunajavettä on kulunut litrakaupalla. Joulun aikana nautitaan jouluherkkuja kyllä hyvällä mielellä. Menemme mummolaan Itä-Suomeen oikeaan hirsitupaan viettämään joulua. Toivotaan, että lunta tulisi ja joulupukki pääsee perille.

"No, onkos tullut kesä näin talven keskelle.. " kaikui ennen vanhaan koulujen joulujuhlissa ennen joululomien alkua. Mietin alaluokalla laulun sanoja, enkä ymmärtänyt täysin, että miksi kesästä lauletaan, vaikka juuri oli niin ihanat valkeat hanget ja joulusta sai nähdä unta. Kesää ei tehnyt mieli muistella yhtään. Jos oikein tunnustan, niin inhosin koko laulua.... mutta mieli muuttuu...

Krooninen sairaus vaikuttaa suoranaisesti nuoren mielialaan ja käsitykseen itsestään aiheuttaen esimerkiksi heikkoa itsetuntoa. Toisaalta perhe ja ystävät ovat omiaan vahvistamaan tai tietysti myös heikentämään nuoren toimintakykyä.

Miten sitten toimia vahvistavasti?

Vuosi on jälleen vierähtänyt ja Joulua odotellaan. Kulunut vuosi on ollut monella tavalla antoisa ja työntäyteinen. Vaikka työ on enimmäkseen tietynlaista rutiinia, siihen mahtuu myös monenlaisia yllättäviä asioita. Aina työpäivä ei suju suunnitelman mukaan. Kiireelliset potilaat on pystyttävä hoitamaan jossakin välissä ja tämä voi sekoittaa sovittuja aikoja. Influenssakausikin tuo oman kiireensä loppuvuoteen. Influenssarokotusten järjestäminen vaatii yllättävän paljon aikaa. Rokotemäärien arviointi eri rokotuskerroille ja eri toimipisteisiin ei ole aina helppoa. Myös rokotteiden tilaaminen ja vastaanottaminen vie oman aikansa.

Olen Seija Hannele Ekola akuuttiin/aikuisen kl. hoitotyöhön erikoistunut sairaanhoitaja ja juuri nyt junassa palailemassa Etelä-Pohjanmaan lakeuksille Tampereelta diabeteskurssin lähiopetus-päiviltä.

Elämääni kuuluvat 4 jo aikuista lasta, 3 poikaa ja tytär, joilla kaikilla on jo ihanat elämänkumppanit löydettynä. Nuorimmainen lapsistani, vaimonsa kanssa tekivät minusta onnellisen mummin Auroralle. En olisi uskonut, että sitä voi "hurahtaa" niin lapsenlapseen kuin minulle kävi. En käy heillä joka viikko, en, en ainakaan myönnä...  mutta ajatuksissani olen läsnä lähes aina. Hm.. ja ne ovat mukavat ajatukset. Lapsen tuoksu... no niin... siitä enemmän toiste.